Sosiaalisessa mediassa nimettömyyden vuoksi on helpompaa kuin koskaan ryhtyä haitallisiin käytäntöihin, kuten vihapuheeseen ja troisteluun. Jos käyttäjät julkaisevat sisältöä omalla nimellään, heitä voitaisiin helpommin saattaa vastuuseen teoistaan. Tarvitsemme EU:n ohjausta ja lainsäädäntöä, jonka avulla ihmiset voidaan tunnistaa helpommin.

EU:n kansalaisuus olisi voitava saada viiden vuoden työskentelyn tai opiskelun jälkeen EU:ssa. Tällä hetkellä tällaista takuuta ei ole. Useissa jäsenvaltioissa työskentelevät henkilöt saattavat viivästyttää EU:n kansalaisuuden saamista kuin ne, jotka oleskelevat yhdessä maassa, mikä on epäoikeudenmukaista.

Kaikkien Euroopan unionin täysjäsenyyttä hakevien Euroopan maiden on kunnioitettava vapauden, demokratian ja oikeusvaltion periaatteita sekä suojeltava ja säilytettävä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Neuvottelut sellaisten kumppanuusmaiden kanssa, jotka eivät noudata näitä eurooppalaisia arvoja, olisi jäädytettävä, kunnes ne osoittavat aitoa ja mitattavissa olevaa sitoutumista normiemme ja periaatteidemme noudattamiseen.

Lisäksi EU:n olisi asetettava kolmansien maiden kanssa tehtävissä kauppasopimuksissa etusijalle ihmisoikeuksien kunnioittaminen kyseisissä maissa vähimmäisvaatimuksena.

Miesaktivistien ja naispuolisten aktivistien välillä on edelleen suuri kuilu ympäristöasioissa, vaikka toisinaan vanhat ajattelutapamme estävät meitä huomaamasta tätä epätasapainoa. On tärkeää lisätä naisten vaikutusvaltaa maapallon suojeluun ja luoda syvällisempi käsitys siitä, miten naiset suhtautuvat kestävän tulevaisuuden haasteeseen.

Ukrainalaispassin haltijat ovat vuodesta 2017 voineet matkustaa ilman viisumia Schengen-alueelle, mikä ei sisällä matkustamista Irlantiin. Irlantiin, joka ei kuulu Schengen-alueeseen, matkustaminen edellyttää viisumia. Irlannin passin haltijat voivat kuitenkin matkustaa Ukrainaan ilman viisumia. Sen vuoksi näitä asetuksia olisi tarkasteltava uudelleen, jotta matkustaminen molempien maiden välillä olisi tasa-arvoista ja oikeudenmukaista.

Vuonna 2009 perustettu itäinen kumppanuus on Euroopan ulkosuhdehallinnon, EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä kuuden entisen Neuvostoliiton maan yhteinen hanke: Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. Sen tavoitteena on syventää Euroopan unionin ja itäisten kumppanimaiden poliittisia ja taloudellisia suhteita.

On aika tarkastella asiaa uudelleen ja tarjota maille selkeät jäsenyysnäkymät ja -kriteerit. Näin aloitteessa voitaisiin erottaa toisistaan ne, jotka ovat tyytyväisiä nykyisiin kumppanuusjärjestelyihinsä, ja ne, jotka haluavat liittyä EU:n jäseniksi.

Lisäksi nuoret ja yleisemmin kansalaiset olisi otettava mukaan keskusteluun itäisen kumppanuuden mahdollisuuksista ja haasteista sen nykyisessä muodossa ja siitä, miten se voisi näyttää eteenpäin. Yksi keino tähän voisi olla nuorisolähettiläsohjelman perustaminen tai sellaisten kansalaisten tukeminen, jotka haluavat perustaa itäiseen kumppanuuteen liittyviä kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

Liberaalimpi huumausainepolitiikka voi auttaa ratkaisemaan huumeisiin liittyviä ongelmia. Kun aineet ovat sallittuja, kansalaiset käyttävät niitä todennäköisemmin vastuullisesti. Koska aineita myytäisiin laillisissa kaupoissa sen sijaan, että niitä myytäisiin laittomissa maanalaisissa verkoissa, alaikäisten huumeiden saantia olisi helpompi rajoittaa. 

Yksi toimenpide EU:n vastaisen ajattelutavan torjumiseksi ja yhtenäisyyden edistämiseksi olisi eurooppalaisen passin käyttöönotto. Näin unionin kansalaiset voisivat nähdä jäsenvaltion aseman edut kansalaistensa käsissä ja vähentää EU:n vastaista retoriikkaa. Jos EU:n kansalaiset yhdistetään yhteisellä passilla, se olisi uusi vakaa askel kohti yhtenäistä Eurooppaa.

Avoimuus on keskeistä: Jos haluamme kuluttaa eettisesti, on tärkeää tietää, missä tuotteet on valmistettu ja kuka osallistui niiden valmistukseen. Vaatteista ruokaan on usein vaikea seurata tuotantolinjan jokaista vaihetta. Avoimuuden ja yleisön saatavilla olevan tiedon ansiosta kuluttajat voivat tehdä tietoisia ostopäätöksiä ja oppia tuotteidensa alkuperästä.

Joskus yritysten tuotantolinjoihin liittyy joko tiedostamattomia tai tiedostamattomia ihmisoikeusloukkauksia. Avoimuuden lisääminen antaisi ostajille – ja yrityksille – mahdollisuuden ymmärtää, tapahtuuko ihmisoikeusloukkauksia ja milloin niitä tapahtuu. Siksi on ratkaisevan tärkeää panna täytäntöön avoimuutta koskevia säännöksiä, jotta voidaan torjua näitä kysymyksiä ja lisätä ihmisarvoa ja oikeudenmukaisia työoloja. Tämä voisi vaikuttaa myös EU:n ja yksittäisten valtioiden tuontipolitiikkaan.

Lisäksi yritysten olisi tarjottava opastettuja vierailuja tuotantopaikoilleen. Näin kuluttajat voivat nähdä, miten heidän tuotteensa valmistetaan, mikä parantaa heidän kykyään tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Demokratian säilyttämiseksi meidän on suojeltava sananvapautta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäinen muutos voisi olla hyvä inspiraation lähde EU:lle.

Eurooppalaista raja- ja merivartiostoa (Frontex) olisi valvottava sen varmistamiseksi, että viraston toiminnassa noudatetaan perusoikeuksien periaatteita. Esimerkiksi Frontexille osoitetut valitukset olisi käsiteltävä pikemminkin ulkopuolisessa viranomaisessa kuin itse Frontexissa.

EU:n toimielinten ei pitäisi käsitellä jäsenvaltioidensa oikeusjärjestelmien organisointia. Sen, miten jäsenvaltiot päättävät hallinnoida oikeusvaltioperiaatetta sisäisesti, olisi kuuluttava kansallisen politiikan piiriin.

Työmarkkinoilla monet tekijät asettavat naiset ja vähemmistöt, kuten etniset vähemmistöt, epäedulliseen asemaan rekrytointivaiheessa. Työnantajille olisi tarjottava ohjeita sen varmistamiseksi, että näiden ryhmien jäsenten hakemuksia ei syrjitä. Esimerkiksi henkilökohtaiset kysymykset työhaastatteluissa voivat johtaa epäoikeudenmukaisiin rekrytointikäytäntöihin. Takaamalla yhtäläiset mahdollisuudet työhönotossa autamme varmistamaan, että jokaisella on yhtäläinen oikeus työhön.

Poliitikot olisi saatettava vastuuseen kansalaisilleen. Tästä syystä EU:n kansalaisilla olisi oltava oikeus lyhentää suoraan toimikautta tai jopa poistaa ne poliitikot, joilla ei ole toimivaltaa tehtävissään, ja korvata heidät paremmilla vaihtoehdoilla.

Meidän olisi oltava yhä huolestuneempia ilmastonmuutoksen vaikutuksista elimiinimme. Ilmastokriisi on johtanut katastrofaalisiin tulviin, helleaalloihin ja kuivuuteen kaikkialla Euroopassa sekä siitepölykausien pidentymiseen. On näyttöä siitä, että nämä ilmastouhat johtavat sairauksien oireiden pahenemiseen, liikkuvuusongelmiin ja lääkkeiden suurempaan saantiin.

Elämänlaatu on ratkaisevan tärkeä terveyskeskustelu, ja sen on oltava osa EU:n tasolla käytäviä ilmastokeskusteluja.