Ajatukseni koskee tarvetta lisätä Euroopan parlamentin valtaa suhteessa toimeenpanovaltuuksiin, jotta voidaan nopeuttaa luonnonuhkien hallintaa erityisesti metsäpalojen osalta. Asiani havainnollistamiseksi tieteelliset asiantuntijat ovat laajalti samaa mieltä siitä, että on ratkaisevan tärkeää investoida tällaisten tulipalojen ehkäisyyn, sillä kun ne saavuttavat ”megapalot”, niiden sammuminen on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta nykyisten teknologisten ja inhimillisten voimavarojen avulla. Monitieteinen tieteellinen tutkimus on paljastanut lukuisia seurauksia ihmisyhteiskunnille. Ne aiheuttavat yhä suuremman uhan sidosryhmille, myös palomiehille, sekä paikalliselle väestölle, millä on vaikutuksia ihmisten elämään, kiinteistöihin, yrityksiin ja luonnon ekosysteemien taloudelliseen toimintaan. Sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät kokonaiskustannukset ovat merkittävät, vaikkakin arviot ovat edelleen rajallisia. Ne aiheuttavat huomattavaa vahinkoa yhteiselle infrastruktuurille, kuten sähkö- ja viestintäjohdoille, vesihuoltojärjestelmille, maanteille ja rautateille. Siivous- ja jälleenrakennuskustannukset ovat huomattavat. Ne häiritsevät toimitusketjuja, mikä johtaa yritysten sulkemiseen ja kuljetushäiriöihin. Tämä voi johtaa verotulojen pienenemiseen, kiinteistöjen arvon alenemiseen ja paikallisten yritysten asiakkaiden menetyksiin, kuten matkailun vähenemiseen tulipalosta kärsivillä alueilla. Nämä ovat vain muutamia seurauksia: niille aiheutuu myös sosioekonomisia kustannuksia, terveysongelmia, veden laatua ja vaikutuksia paikallisiin ekosysteemeihin... Olen kuitenkin huomannut, että toimeenpanovalta yleensä osoittaa resursseja ensisijaisesti siviiliturvallisuusjoukoille sen sijaan, että investoidaan ennaltaehkäisyyn. Tämä päätös perustuu usein lyhyen aikavälin poliittisiin näkökohtiin, sillä sisäministeriön tai Euroopan komission on helpompi ottaa käyttöön resursseja tulipalon puhjetessa, mikä luo vaikutelman välittömistä ja tehokkaista toimista. Valitettavasti tässä reaktiivisessa lähestymistavassa ei oteta huomioon ennaltaehkäisyn merkitystä, sillä se auttaisi ensi sijassa välttämään tällaisia hätätilanteita. Euroopan parlamentilla voi olla tässä ratkaiseva rooli. Koska parlamentti on keskustelu- ja konsensuselin, sillä on ainutlaatuinen kyky valvoa toimeenpanovaltaa ja edistää luonnonuhkien ehkäisemiseen keskittyvää politiikkaa. Vahvistamalla asemaansa ja vaikutusvaltaansa Euroopan parlamentti voi kannustaa toimeenpanovaltaa investoimaan enemmän metsäpalojen ja muiden luonnonuhkien ehkäisemiseen. Tämä edellyttää myös Euroopan parlamentin lainsäädäntöaloitteen tekemistä, mitä se ei tällä hetkellä tee. Sen vuoksi kannustan tarkastelemaan tätä ehdotusta ja tutkimaan tapoja lisätä parlamentin valtaa luonnonuhkien hallinnassa. Tekemällä yhteistyötä voimme tehdä Euroopasta maailmanlaajuisen johtoaseman ennakoivassa luonnonuhkien hallinnassa. Uskon vakaasti, että Euroopan parlamentti on Euroopan kansalaisten etuja edustavana demokraattisena toimielimenä ihanteellinen paikka käynnistää tämä myönteinen muutos.

Mukavuusliput helpottavat laitonta toimintaa valtamerillä, kuten LIS-kalastusta, ihmiskauppaa, piristäviä ja alhaisia veroja. Nykyiset rekisteröintiprosessit ja historian puute mukavuuslipuissa eivät ole tehokkaita. Sen vuoksi olisi laadittava ja pantava täytäntöön direktiivi, jossa velvoitetaan kaikki eurooppalaiset alukset rekisteröitymään keskitettyyn tietokantaan, jotta voidaan säilyttää kaikkien lippurekisterien seurantahistoria. Tietokannassa ei kuitenkaan olisi mahdollisuutta jättää tyhjäksi vuoden kenttää (joka vastaa lentokoneiden rekisteröintiin sovellettavia sääntöjä).

Useat tutkimukset ja taloustieteilijät varoittivat, että nykyisessä talousajattelussamme ei pystytä löytämään ratkaisua hirvittävässä tilanteessamme. Talouskasvun pysyvyys tuhoaa ympäristön (Potsdam Institute for Climate Research, 2022), eikä myöskään kestävä talouskasvu ole mahdollista, kuten useat tutkimukset osoittavat (Euroopan ympäristötoimisto 2019), minkä myös rebound-vaikutus vahvistaa. Väestön hyvinvointi on jo pitkään irrotettu talouskasvusta (Australian National University, Kubiszewski ym., 2013) eikä ympäristöstä. Näin ollen EU:n tehtävänä olisi toimia edelläkävijänä uudentyyppisessä talouspolitiikassa, jolla on todellista vaikutusta. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan kattavia uudistuksia, mutta se on ainoa tapa torjua ilmastonmuutosta.

ReRoot-hanke on pieni organisaatio, jota ollaan perustamassa tukemaan ennakoimattomia yhteisöjä, joita opiskellaan leireillä, joilla on permakulttuurikasvatusta, resursseja uudistuvaan maatalouteen ja luontoon perustuvaa hoitoa. Se tukee heidän lyhyen aikavälin fyysisiä tarpeitaan sekä pitkän aikavälin integroitumistaan sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan. Olen juuri aloittanut tämän hankkeen ja tarvitsen tukea!

Aquaponics on innovatiivinen maatalousjärjestelmä, jossa yhdistetään vesiviljely ja maaperä vähemmän viljelykasvien viljely ilman ulkoisia kemiallisia tuotantopanoksia, kuten lannoitteita ja torjunta-aineita. Samalla käytetään vähemmän vettä kuin nykyiset tavanomaiset maatalouskäytännöt. Samalla tavoin kuin EU rahoittaa ja edistää uusia innovatiivisia maatalousteknologioita, painopiste on aina ollut hydroponicsissa (joka on edelleen vahvasti riippuvainen synteettisten lannoiteratkaisujen käytöstä) ja teknologisiin kasveihin (anturit, robotit jne.). Tällä lähestymistavalla ei ole pystytty ratkaisemaan ilmasto- ja elintarvikejärjestelmämme maailmanlaajuisen kriisin keskeistä ongelmaa – kestävää, luontoon osallistavaa elintarvikkeiden tuotantoa tuhoamatta enempää elintärkeitä ja tärkeitä ekologisia järjestelmiä ja biologista monimuotoisuutta. Kasvava (mutta edelleen hyvin pieni) määrä nuoria alkaa tunnustaa ja ottaa käyttöön akvaponiceja agroekologisena viljelyjärjestelmänä, jonka avulla voimme ruokkia kasvavaa väestöämme, suojella ja edistää elintärkeitä ekosysteemejä (hyönteisiä, mikrobeja), jotka mahdollistavat biologisen monimuotoisuuden kukoistamisen ja ihmiskunnan säilymisen. Aquaponics-väestön rahoitus (ja sen saatavuus) ja edistäminen ovat valitettavasti olleet merkittävä este tämän maatalousjärjestelmän koko potentiaalin hyödyntämiselle, sillä se tarjoaa todella mahdollisuuden työskennellä luonnon kanssa, jotta voimme löytää kestäviä ratkaisuja nykyiseen rikkoutuneeseen elintarvikejärjestelmään. Nuorten maatalousyrittäjien (maatalousyrittäjät) löytäminen, rahoittaminen ja edistäminen aquaponics-ohjelmien käyttöönotossa ja käytössä on paljon tehtävää, jotta voimme lopulta saada aikaan tehokkaan ratkaisun, joka voi auttaa meitä korjaamaan elintarvikejärjestelmässämme esiintyvät virheet ja ennen kaikkea houkuttelemaan kipeästi kaivattuja nuoria maatalouteen ja maatalouteen.

Luodaan eurooppalainen vihannespuutarhakuppi, terve kilpailu, jolla edistetään kouluissa uudelleen yhteyttä elintarvikkeisiin ja luontoon. Hankkeella edistettäisiin nuorten terveellistä ja ekologista ulkoilutoimintaa ja luotaisiin verkostoja eri koulujen ja sidosryhmien välille kaikkialla Euroopassa.

Olisi oltava mahdollista tallettaa laatikoita ja pulloja maidon ja jogurtin kaltaisille tuotteille kestävyyssyistä.

Vanhentuneen kompromissin vuoksi suurin osa Euroopan parlamentin jäsenistä ja suuri osa Euroopan parlamentin henkilöstöstä matkustaa edelleen kuukausittain Brysselistä Strasbourgiin, mikä lisää vältettävissä olevaa hiilidioksidia jo kuolleeseen planeettaan. On epätodennäköistä, että tämä ympäristöystävällinen käytäntö muuttuisi pian Ranskan veto-oikeuden vuoksi. Tämän käytännön vaikutusten minimoimiseksi EU:n on kuitenkin varmistettava toistuva, nopea ja ennen kaikkea ilmastoneutraali rautatieyhteys Brysselin ja Strasbourgin välillä.

Ajatukseni on luoda eurooppalaisia ympäristö- ja sosiaalinormeja, jotka suojelevat paikallisyhteisöjä. Tuon esiin tapauksen, jossa Barroson alue sijaitsee Portugalin maatalousperintöalueella, jonka Unesco on tällä hetkellä ilmoittanut olevan vaarassa joutua hyödynnetyksi sellaisen kaivoshankkeen avulla, joka vaikuttaa veden laatuun, korvaa maaperän laadun ja nykyiset kestävät käytännöt, jotka ovat jo ennestään ikivanha ja voittaa ratkaisun ilmastonmuutokseen ja kestäviin elintarvikejärjestelmiin agrosilvopastoraalin järjestelmien avulla, ja heikentää sitä merkittävästi. Meidän on oltava tietoisia siitä, että Euroopan vihreän kehityksen uusi ohjelma on kiihtynyt, sillä se saattaa mahdollistaa yksittäisen autoteollisuuden korvaamisen fossiilisista fossiilisista lyhyen aikavälin ratkaisuista litiumiksi. ”Vihreän siirtymän vuoksi emme saa luoda turvallisia vyöhykkeitä. Seuraa Associação Unidos em Defesa de Covas do Barrosoa.

Kroonisia potilaita ei useinkaan voi valita vaan käyttää kuljetusvälineitä, jotka eivät ole ympäristöystävällisiä, koska nyt on todennäköisintä valita jokin seuraavista vaihtoehdoista: 1. Hidas, kallis ja todennäköisesti huonosti saatavilla oleva kuljetusväline (aikataulujen tai kattavuuden osalta); 2. Ja henkilökohtainen auto tai Uber/Taxi (todennäköisesti polttomoottorilla). Kroonisten potilaiden ylellisyys ei useinkaan ole joustava, joten liikkuminen milloin tahansa antaa vapauden tunteen, kuten olet vähemmän rajallista. Maapallon tästä maksamat kustannukset ovat kuitenkin liian korkeat. SDG Watch Europen raportin mukaan: ”Kaupunkien ruuhkautuminen maksaa jäsenvaltioille noin 100 miljardia euroa vuodessa. Linja-autojen ja junien osuus kaupunkien henkilöliikenteestä on noin 17 prosenttia, mikä on laskussa autojen käytön lisääntyessä. Kestäviin liikennejärjestelmiin ja niiden tukemiseen tarvittavia politiikkoja ei ole investoitu riittävästi. Julkisen liikenteen on oltava kohtuuhintaisempaa, tehokkaampaa, esteettömämpää ja osallistavampaa. Siinä on otettava huomioon naisten, lasten ja nuorten, vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet. Maksutonta julkista liikennettä tarjoavat kaupungit ovat saaneet huomattavan yleistymään.”

Toiset aloittavat aktivismimatkansa lapsina ja toiset aikuisina. Toiset keskittyvät globaaleihin kysymyksiin, kun taas toisilla on paikallisia vaikutuksia. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää lähestymistapaa – vain halukkuutta yrittää. Meneillään on myös jatkuva ilmastokriisi, joka vain pahenee, jos sitä ei unohdeta eikä tehdä mitään. Tämä koskee erityisesti nuoria, jotka ovat tehneet kaikkein vähiten osallistuakseen siihen mutta kärsivät joistakin sen pahemmista seurauksista. Meillä on valtaa, ja sinnikkyys on kannattavaa. Tämä koskee ensisijaisesti suhteita ystäviin, kollegoihin ja viime kädessä luontoon. Kehotan eurooppalaisia päättäjiä tunnustamaan ilmastokriisin kiireellisyyden ja toteuttamaan – rohkeita – toimia, joita tarvitaan kriisin pahempien seurausten välttämiseksi, ja samalla tukemaan ja voimaannuttamaan nuorisoaloitteita, joiden on oltava olennainen osa ratkaisua.

Nykyinen toisen asteen koulutusta koskeva yhteinen eurooppalainen ympäristökoulutusohjelma on luonteeltaan rajallinen. Jäsenvaltioiden koulut toimivat vapaaehtoisesti toteuttamalla itsenäisiä ympäristöohjelmia. Ylemmän perusasteen ja keskiasteen oppilaitoksissa ei kuitenkaan ole erityistä aihetta, jolla pyrittäisiin lisäämään tietoisuutta ympäristökysymyksistä, ja se on vain opettajien aloitteen varassa. Tämän puutteen korjaamiseksi ehdotamme, että perustetaan yhteinen eurooppalainen pilottiohjelma, jota kaikki koulut jäsenvaltioissa seuraavat ja joka ohjaa ja tarjoaa ideoita ja opetusvälineitä. Kokeellisten toimien avulla, joilla lisätään ravitsemuksellista ravitsemusta ympäristön suojelemiseksi. Mutta ei teoreettista, sääntelemätöntä! Lisätä eurooppalaisten nuorten tietoisuutta Euroopan unionin puitteissa! Kouluttamalla nuoria järjestelmällisesti voimme pelastaa ympäristöämme, ehkä voimme turvata tulevaisuutemme!

Euroopan ympäristökeskus (EEA) ennustaa, että EU:n rakennuskannan odotetaan kasvavan 7 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Uusien rakennusten rakentaminen kuitenkin lisää merkittävästi ympäristön tuhoutumista ja saastumista uusien materiaalien valmistuksessa. Siksi on ratkaisevan tärkeää hyödyntää ja suojella nykyistä rakennuskantaa alueellisella tasolla. Miten voimme parhaiten hyödyntää ja suojella olemassa olevaa yhteistä rakennuskantaa alueellisella tasolla? Nykyisessä rakennuskannassa on määrä, jota ei voida mitata, ja käynnissä on aloitteita rakennustyömaalta talteenotettujen materiaalien talteen ottamiseksi ja niiden muuntamiseksi muihin hankkeisiin. Vaikka jotkin olemassa olevat rakennukset, kuten asbestilla tyhjennetyt rakennukset, edellyttävät niiden poistamista, rakennusten purkaminen aiheuttaa merkittävän määrän jätettä ja voi lisätä kaatopaikkojen ruuhkautumista ja vahingoittaa ympäristöämme. Kunnostetaan olemassa olevia rakennuksia, kunnostetaan ja kunnostetaan niitä, voidaan vähentää jätettä ja edistää kiertotalouden periaatteita. Uusien rakennusten ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi Euroopassa ja jo rakennettujen rakennusten purkamisen estämiseksi haluaisin ehdottaa seuraavaa: 1. Laadittava luettelo rakennuksista, joita uhkaa purku, jotta voidaan määrittää, mitkä rakennukset olisi asetettava etusijalle suojelua, säilyttämistä ja/tai kunnostamista varten, mukaan lukien kenties niiden mahdollinen uusiokäyttö. 2. Tutkitaan taloudellisia kannustimia, joita kiinteistöjen omistajat tai hallitukset voisivat saada rakennustensa kunnostamiseen ja kunnostamiseen niiden purkamisen sijaan, kuten verohelpotuksia, avustuksia ja halpakorkoisia lainoja. 3. Annetaan maille mahdollisuus lisätä kannustimena rakennuskannan hiiliekvivalentti, joka olisi korvannut nykyisen (kgCO2eq:na mitatun) kansallisesti määriteltyjen panosten tavoitteisiin vuoteen 2030 mennessä (joskin joissakin maissa tällä voi olla vain vähäinen vaikutus). 4. Yhdenmukaistetaan alueellisia rakennusmääräyksiä ja -määräyksiä rakennusten purkamisen helpottamiseksi ja tehdään siitä ehdottomana viimeisenä keinona. Asiantuntijapaneeli voisi esimerkiksi tarkastella perusteita tietyn kokoisten rakennusten purkamiselle ennen purkulupien myöntämistä. Purkamisen esteiden lisäämisellä olisi useita etuja, kuten kulttuuriperinnön säilyttäminen, jätteiden ja ympäristöpäästöjen väheneminen, työllistymismahdollisuuksien lisääntyminen ja teollisuuden pitkälle kehittynyt valmius perusparannusaaltoon.

Myymälät, ravintolat ja yritykset olisi velvoitettava lahjoittamaan kaikki elintarvikkeet nälkäisille ja köyhille ennen aiempaa säilyvyysaikaa. Elintarvikkeiden heittäminen roskiin olisi kiellettävä.

Liikenneinfrastruktuurin sähköistämisessä on kiinnitetty liikaa huomiota sähköajoneuvoihin ja vaadittuun sähköajoneuvojen latausinfrastruktuuriin. Sähköpolkupyörät ja sähköpotkulaudat ovat kuitenkin 15 kertaa energiatehokkaampia kuin sähköajoneuvot (metri*matkustajat/julit), koska auto tarvitsee enemmän energiaa voidakseen siirtää tarpeetonta massaa. Lisäksi yli puolet kaikista päivittäisistä matkoista on alle 3 mailia, joten ne soveltuvat helposti sähköisen liikkuvuuden vaihtoehtoihin. Näiden merkittävien etujen lisäksi on vain vähän poliittista kiinnostusta edistää ja kehittää tämän tehokkaan liikennemuodon infrastruktuuria. Tarvitsemme kevyille sähköisille ajoneuvoille EU:n laajuiset yhteiset telakointi- ja latausasemat, joiden avulla jokainen sähköpyörän tuottaja voi suunnitella sähköpolkupyöriään ja potkuloitaan EU:n telakointi- ja latausstandardien mukaisiksi kaikissa EU27-maissa. Tämä infrastruktuuri johtaa sähköisen liikkuvuuden käyttöönottoon, jolloin yksityiset omistajat voivat turvata sähköpolkupyöränsä ja veloittaa niitä kadulla, vähentää sähköpolkupyörien ja potkulautojen vuokraamista kaupungeissa tarjoamalla tähän tarkoitukseen varatun telakointitilan sekä vähentää sähköistä liikkuvuutta harjoittavien yritysten toimintakustannuksia, mikä alentaa hintoja ja lisää kuluttajien kysyntää.

Jotta uudelleenkäyttöteollisuus voisi kilpailla kertakäyttömuovien kanssa, on hyödynnettävä mittakaavaetuja luomalla pakkauksille EU:n laajuinen standardi: juomista jogurtteihin, kahvimukkeihin ja lihan ominaisuuksiin. Standardilla helpotetaan yhteentoimivuutta, vähennetään markkinoiden pirstaloitumista, lisätään markkinoiden likviditeettiä ja logistiikkatehokkuutta sekä muutetaan uudelleenkäytettävissä olevat paketit kaupan kohteena olevaksi hyödykkeeksi eri toimijoiden markkinoilla. Kokonaisen uuden teollisuuden luominen logistiikan elvyttämiseksi ja EU:n uudelleenkäytettävien pakkausten kunnostamiseksi (pakettikaivostoiminta)

Kannustetaan ihmisiä käyttämään kestävämpiä liikennemuotoja matkustaessaan Euroopassa. Eurooppa ei ole niin suuri, ja on melko helppoa matkustaa kestävällä tavalla. Ihmettelen, miksi mikään aloite ei tue ympäristöystävällistä matkustamista (ei ainoastaan nuorille vaan KAIKKI eurooppalaisille) ja miksi lennot ovat edelleen halvempi tapa matkustaa.

EU:n olisi säänneltävä sitä yhdellä tullialueella ja yhteisellä sovelluksella, joka kokoaa yhteen kaikkien jäsenvaltioiden kaikki julkisen liikenteen järjestelmät.

Supermarketteja ja tee-se-itse-myymälöitä olisi vaadittava rakentamaan monikerroksisia rakennuksia, jotta voidaan vähentää tuhlausta ja maan sulkemista ja luoda samalla asuintilaa ylemmille kerroksille. Koska tällaisia markkinoita ympäröi usein pysäköintialueita, niitä ympäröivien rakennusten varjostus ei saisi aiheuttaa ongelmia. Koska tämä aiheuttaa yrityksille lisäkustannuksia, EU:n olisi tuettava niitä.

Pakkausten rajoittaminen tiettyyn prosenttimäärään sen sisältöä suuremmaksi vähentäisi pakkauksista syntyvän muovijätteen määrää ja estäisi valmistajia johtamasta kuluttajia harhaan harhaanjohtavilla pakkauksilla.

Kestävän kehityksen tavoitteiden avulla voidaan käynnistää hankkeita, jotka liittyvät niiden edustamiin eri aiheisiin. Niiden avulla toimielimet ja kansalaiset voivat paremmin ymmärtää, keitä asia koskee ja mitä tarkoitusta varten esimerkiksi laki hyväksytään.

Tämä pohdinta on jatkoa toteamukselle, jonka olen tänään voinut tehdä: suurta osaa umpikujasta käytetään pysäköintialueena. Nämä alueet eivät kuitenkaan ole kovin vilkkaita autoilla paitsi siksi, että ne voidaan pysäköidä oven eteen, ja ne ovat luonnollisesti ”helppoja” lähellä autoa. Usein konkreettisesta ja huonosti ylläpidetystä umpikujasta voi tulla biologisen monimuotoisuuden todellinen mehiläispesä. Hankkeen ympäristöulottuvuuden lisäksi hanke auttaisi palauttamaan naapurien välisen yhteenkuuluvuuden, asukkaat voisivat ylläpitää puutarhaa, sinne voitaisiin asentaa pöytiä ja tuoleja sekä kollektiivinen komposti. Umpikujatilan koon ansiosta siihen voitaisiin lisätä myös muita kehityskulkuja: marmoria, hedelmäpuita, hyönteisten ja lintujen suojaa, lastenpelejä, kollektiivisia ulkokeittiöitä ja hankkeeseen innostuneiden naapureiden 1001 ideaa!

Sen lisäksi, että veden käyttö on hygieniaa ja puhdasta kuin WC-paperi, se on myös ympäristön kannalta parempi. Keskimääräinen henkilö käyttää 85:tä WC-paperirullia vuodessa, mikä voi olla huomattavasti vähäisempää, kun WC-tarjoajat hyväksytään yleisemmin EU:ssa.

Yleiseurooppalainen rautatieverkko, jossa on junien tarjoaja useissa maissa (esim. Interrail). Lippujen hintojen on kuitenkin oltava lentolippuja alhaisemmat, jotta ne olisivat houkuttelevia laajimmalle massalle!

EU:n on vastattava uusiin haasteisiin, jotka erottavat aiemmin toteutetut perinteiset politiikat: politiikoissa on esimerkiksi asetettu kilpailukyky etusijalle strategiseen turvallisuuteen nähden, mikä heijastaa strategista siruteollisuutta tai riippuvuutta Venäjän fossiilisista polttoaineista ja kaasusta. EU:n täydellinen riippuvuus Taiwanissa sijaitsevista teollisuudenaloista monimutkaisten sirujen osalta johtuu aiemmasta logiikasta: sirujen tuonti oli yksinkertaisesti halvempaa. Nykypäivän todellisuus ja geopoliittiset jännitteet ovat kuitenkin paljastaneet tämän talouden monialaisen alan, jolla hankitaan ja varastoidaan energiaa uusiutuvista energialähteistä. Näin ollen politiikka, jossa aiemmin keskityttiin yksinomaan kilpailukykyyn, ei enää toimi, mikä muuttaa globaalia ajattelutapaa, jolla varmistetaan välttämättömien resurssien ja tuotteiden varmuus ja toimitusvarmuus. Tämä muuttuu nyt erittäin tärkeäksi alaksi, jolla on suuri vaikutus ympäristöön: maatalous ja karjankasvatus. Tällä hetkellä EU:lla ei ole selkeää ja vankkaa lainsäädäntöä, jonka avulla se voisi kilpailla tasavertaisesti ulkopuolisten tuottajien kanssa. Meidän on varmistettava asianmukainen sisäinen kilpailukyky talousjärjestelmässämme, mutta mielestäni on myös varmistettava riittävä ja oikeudenmukainen kilpailukyky ulkoisten alojen kanssa ja enemmän maatalouselintarvikkeiden ja alkutuotannon kaltaisilla aloilla. Unionin on vastattava näihin haasteisiin löytääkseen tasapainon kilpailukyvyn ja tarjonnan sekä ilmastonmuutoksen torjunnan välillä. Kannustimien luominen ja maatalous EU:ssa auttavat paitsi lieventämään ympäristövaikutuksia myös parantamaan terveyttämme ja eläinten hyvinvointia.

Vihreän katon edistäminen EU:n ohjelmien avulla voi auttaa saavuttamaan unionin kunnianhimoiset ja tarvittavat ilmastotavoitteet kestävällä ja biologisesti monimuotoisella tavalla täydentämällä aurinkopaneeleja. Katso suuria rahoituskeskuksia, asuntoloita ja jopa erillisiä asuntoja ylhäältä alas -näkymästä ja saat selkeän kuvan: Suuri osa potentiaalisesta pinta-alasta jää käyttämättä. Viherkatto tarjoaa (kuten nimessä sanotaan) vihreän ratkaisun, jolla kaikki nämä mahdollisuudet voidaan hyödyntää. Se tuottaa happia poistamalla hiilidioksidia ilmasta, mikä tekee kaupungeista hengitettävissä ja pienentää samalla niiden hiilijalanjälkeä. Julkisiin paikkoihin jo asennetut kasvit ovat myös osoittaneet, että vihreämmät kaupungit kestävät paremmin lämpöä ja tulvia, sillä viherkasvit absorboivat vähemmän lämpöä kuin betonia ja sitovat enemmän vettä. Aurinkopaneelit ovat osoittautuneet edellä mainitun vapaan pinta-alan suureksi hyödyksi. Vaikka nämä paneelit toimisivat tehokkaasti (pohjoisella pallonpuoliskolla), ne olisivat optimaalisesti eteläisiä, ja ne asennettaisiin pyyhkäisemään mahdollisimman paljon auringonvaloa. Lisäksi aurinkopaneelien tuotannossa tarvittavia harvinaisia maametalleja louhitaan kestämättömällä tavalla, mikä lisää Euroopan riippuvuutta sen kauppakumppaneista. Aurinkopaneelien alapuolet ovat juuri syynä siihen, että katoillamme olevat viheralueet täydentävät täydellisesti toisiaan: kasvit voivat elää missä tahansa ja kaikentyyppisissä katoissa, joissa auringonvalo on riittävä, ja niitä voidaan istuttaa kestävästi mukauttamalla kasviston valinta paikallisiin ekosysteemeihin. Aurinkopaneeleista on tullut suosittuja suurelta osin tukijärjestelmien ansiosta, jotka tekivät niiden alkuvaiheen korkeista kustannuksista kansalaisten ja yritysten hallittavissa. Samaa toimintatapaa voidaan noudattaa viherkattojen kohdalla, joiden suuret asennuskustannukset (noin 120 euroa/m²) ovat sen suurin este. Tämän innovoinnin korostaminen EU:n vihreän infrastruktuurin hankkeessa on ratkaisevan tärkeää.

Euroopan unionin on suunniteltava (kansallinen ja kansainvälinen) liikenne-, kauppa- ja matkustajaliikenneverkko, jossa rautatieliikenne on tärkein toimija. Rautatieliikenteen edut ovat seuraavat: 1.Ympäristöystävällisyys autoihin ja aluksiin verrattuna, koska sähköä käytetään sen käyttövoimana 2. Rataan perustuvana välineenä sen etuna on kapasiteetin lisääminen. Tämä tarkoittaa, että se voi kuljettaa enemmän tavaroita tai matkustajia kuin auto, vaikka sillä on mahdollisuus liikkua sisämaassa aluksen sijaan. 3.Jos se on teknisesti kehittynyt, sen on oltava merkittävässä asemassa myös nopeuden osalta, lukuun ottamatta lentokoneita (junan hyötykuorman kasvu) 4. Välineet ovat edelleen suhteellisen edullisia verrattuna hyötyihin, joita se tarjoaa sekä yhteiskunnalle että ympäristölle. 5. Se yhdistää etäasunnot kaupunkikeskuksiin, stimuloi paikallista taloutta ja edistää matkailun kehitystä. Rautatieliikenteen etuja on paljon, ja niitä on vaikea yksilöidä yhdessä. On tärkeää huomata, että kyseessä on energiavihko ja erittäin tehokas liikennemuoto, ja meidän kaikkien on luotettava siihen. Miten tämä onnistuu? 1. Standardien ja huipputason rautatieverkkojen luominen samansuuruisina määrinä kaikissa jäsenvaltioissa. 2. Linja-autoihin ja lentokoneisiin verrattuna alennettujen hintojen käyttöönotto ja lippujen hinnan alentaminen 40 prosentilla kaikkien opiskelijoiden matkojen osalta. 3. Vähennetään byrokratiaa valtioiden rajat ylittävissä yhteyksissä (kaupallisissa ja matkustajayhteyksissä). 4. Nykyisen verkon nykyaikaistaminen, uuden verkon luominen ja suurten eurooppalaisten satamien liittyminen.

Poikkiseinää ei pitäisi sijoittaa suoraan teille, mikä vaarantaa jalankulkijoiden joutumisen autoon. Myös autojen on pysähdyttävä, jos jalankulkija haluaa ylittää tien ja saavuttaa jälleen ylitysnopeuden. Tämä lisää pakokaasujen pilaantumista. Jos poikkilaidat olisivat maanalaisia tai maanpäällisiä, jalankulkijat olisivat paljon turvallisempia, ja autot voisivat ajaa nopeammin (esimerkiksi 70 kmh 50:n sijasta) vähemmän hiilidioksidia ja muita myrkyllisiä aineita.

Kansalaisille olisi myönnettävä valtion tukia moottorittomien ajoneuvojen käytön edistämiseksi liikennevälineinä: esimerkiksi pyöräily töihin.